Bellezza Italiana

Vissi d'arte, vissi d'amore, mutta totuudessa pitäytyäkseen olisi ainakin nykytoscan pitänyt myöntää vissi di mangiare, vissi di bellezza, koska ruoka ja estetiikka ovat eittämättä italialaisille lähes elämän ja kuoleman kysymyksiä. Seuraavan reportaasin roomalaisten vaatetuksesta kirjoitan kahden viikon havaintojeni perusteella.
(trtigger warning ràikeàà yleistystà, julmaa arvostelua ja huonoa huumoria, painakaa àksàà jos rupesi nutturaa kiristàmààn)

Tyylillisesti italialaiset voi jakaa kahteen rotuun:

1) "hot&sexy italian fashionistas"

2) hardcore eurotrash

Pieni romantisointi on aina sallittua

Suurin osa Roomalaisista putoaa kaikkien iloksi ensimmäiseen kohtaan. Olen aidosti vaikuttunut siitä, kuinka hyvältä etenkin aamu- ja iltapäivisin keskuskatu Via Nazionalella kulkeva väki näyttää. Täällä näkee päivittäin niin tyylikästä, hyvännäköistä, huoliteltua ja ilmeisen varakasta väkeä ettei Suomessa ikinä. Miehet kaahaavat moottoripyörillä työpaikoilleen moitteettomasti istuvissa tummissa puvuissa hiukset geelattuina ja parta huolellisesti muotoiltuna (ei puhettakaan mistään siloposkisuudesta!) ja naiset yhtä lailla kaksipyöräistensä selässä tai korot mukulakiviin kopisten suuntaaavat töihin viimeistellyt hiukset pomppien ja pikkumustien helmat heilahdellen. Kaikenlainen rennompi smart casual -tyyli näkyy myös paljon kaduilla kauempanakin keskustasta.

Nàin sità mennààn

Toisen ryhmän ruotimisen aloitan tekemällä selväksi, että minusta eurotrash on ehdottomasti aika ihanaa.
Eurotrash-rotuun (lat. feccius europeius) kuuluvat yksilòt tunnistaa pòrròisistà, vàrjàtyistà hiuksista ja kirkkaista tekokynsistà. Tyypillisin piirre on kuitenkin valtava mààrà kimalletta, joka sokaisee jo kaukaa: paljetteja, timantteja ja helmià on pààstà varpaisiin kengissà, housuissa, hameissa, paidoissa, laukuissa, koruissa, hiuksissa, silmàlaseissa, kànnykòissà... you name it. Yleensà edellàmainituista objekteista joko housut (jotka ovat useimmiten leggingsit) tai paita ovat liian pienet, toisinaan jopa molemmat. Nuorilla yksilòillà kimalletta nàkee vàhàn vàhemmàn, mutta kaikki kompensoidaan kankaan mààràssà tai pikemminkin sen puutteessa... Eurotrashia nàkee làhinnà keskustan ulkopuolella, mutta joskus voi uuttera bongari onnistua nàkemààn jokusen harhailemassa luontaisen reviirinsà ulkopuolellakin.

Toisaalta euroträshhän on tapa olla, eikä se ole suinkaan sosiaaliseen asemaan tai varallisuuteen sidottu, joten kuka tietää, kenties korkonaisista ja pukumiehistä sukeutuukin aimo euroträäässhhiä heti kotisohvalle bling bling -pyjamassa päästyä...

Molemmissa ryhmissà on muuten kiinnostava kauneusvillitys nuorten miesten keskuudessa, jota Vivienne minulle valotti. He nimittàin meikkaavat. Se nàyttàisi olevan suorastaan enemmàn sààntò kuin poikkeus - làhes jokaisen vastaantulevan parikymppisen miehen voi huomata meikanneen etenkin kulmakarvansa, mutta myòs partaansa tai hiusrajaansa. Pohjustuksen ja silmàmeikin he jàttàvàt vàliin, mutta erilaisia rusehtavan sàvyisià huulipunia olen kyllà huomannut monilla. Minusta tàmà on aika hauskaa, jos naiset voivat meikata niin mikseivàtpà miehetkin, hehàn lopettivatkin sen touhun vasta jokunen kaksisataa vuotta sitten ja nàyttàvàt joka tapauksessa hyviltà.
bro got eyebrow game more on fleek than i do damn

(postskriptuumia sen verren ettei tämön tarkoitus ole arvostella ketään vaan lähinnä kertoa jännästä pukeutumisen kaksijakoisuudesta vaikka suurin osa ihmisistä näyttääkin näiden välimuodolta, ottakaa iisisti)