Perjantaihortoilua

Kello on paljon ja mulla on huomenna aikainen herätys eli what's new

Koulu loppui tänään aikaisin, mutta suoraan sanottuna en oikein keksinyt minne mennä. En jaksanut lähteä minnekään kovin kauas, enkä ollut varma mihin kannattaisi lähteä, joten lopulta keskityin lähinnä syömiseen ja kävelyyn. Kenellekään ei tulle enää yllätyksenä että eksyin ja löysin itseni Vatikaanista tai tarkemmin sanottuna ~valtion rajalta~, mutta koska jonotusaika oli kolme-neljä tuntia siinä vaiheessa päivää eikä minulla ollut edes passia mukana, joten käveleskelin vähän ristiin rastiin pikku kirkoissa poiketen. Rooma, kuten muutkin Euroopan vanhat kaupungit, hämmästyttää siinä, että kaikkein hämärimmätkin alueet ovat täynnä jotain kaksi-kolmesataa vuotta vanhoja rakennuksia ja patsaita ja kirkkoja, jotka kaikuvar tyhjyyttä kauneudessaan ja rapistuvat murusiksi yksinkertaisesti siksi, ettei kaikkea olemassaolevaa loistoa voi ylläpitää. Kiinnostavaa ja kierolla tavalla vaikuttavaa...

Loputtomalta tuntuneen kävelyn jälkeen löysin itseni metro Repubblican läheiseltä pikku piazzalta, jossa törmäsin aasiais-amerikkalaiseen nuorukaiseen, joka oli hänkin täällä opintojen perässä (kaupunkisuunnittelua). Tarjosin hänelle ostamiani persikoita, suosittelin lempigelateriaani ja kävelimme yhtä matkaa asemalle, josta itse lähdin metrolle ja hän jonnekin. Hauska tyyppi. (Hengitä, äiti.)

Kotona muuten laitoin perheelle laskiaispullaa, josta tykkäsivät kovasti. Ainakin enemmän kuin salmiakista! :D