Harhailua

Tänään oli ensimmäinen täysi koulupäiväni. Ensin meillä on kaksi tuntia (à 90 min) kielioppia, sitten tunnin tauko ja lopuksi yksi tunti valinnaisesta teemasta. (Teen koulusta jonkun erillisen, pitemmän kirjoituksen hiukan myöhemmin.)

100% realistinen muotokuva opettajastani

Koulun jälkeen kävin paikassa nimeltä Il Vittoriano, joka on rakennettu toisessa maailmansodassa 60 000 kadonneen italialaissotilaan muistolle. Valkoinen kivi, josta se on rakennettu, on tuotu Pohjois-Italiasta ja siksi se on ainoa väriään Roomassa. Paikka on hengästyttävän kaunis.

Ja aivan valtava, kuten googlesta pöllityistä kuvista näkyy. En tosiaan ole kuvannut kovinkaan paljon, lähinnä koska en halua näyttää hupsulta, kamera kasvoihin liimatulta turistilta, ja koska en aivan uskalla kuljettaa kallista kameraa koko ajan mukana. Mutta tosiaan. Vittoriano hohtaa puhtaan valkoisena ja sen portailla palaa aina kaksi roihua, rakennus on mahtavan korkea ja sen terassilta näkee Vatikaaniin asti. Sisätilatkin ovat puhtaan valkoiset, kerrassaan uskomattoman kaunis rakennus.

Terassilta huomasin myös Colosseumin olevan varsin lähellä, joten päätin piipahtaa sen ulkopuolella - jono sisälle kiemurteli loputtomasti, joten päätin palata myöhemmin paremmalla ajalla, enhän ollut varma milloin mamma halusi minut kotiin (kännykässä oli pikku häikkää, mutta nyt tutto a posto). Colosseumilta aloitin pitkän ja hartaan harhailun kohti metroasemaa.

Illalla tein vielä pikku kävelyn kotopuolessa, jonka jälkeen illallistimme kymmeneltä. Tiesin italialaisten syövän myöhään, mutta kelatkaa nyt! Kymmeneltä kolmen ruokalajin ateria, ja mamma annostelee ruokaa lautaselle melko ronskilla otteella...