Kotinurkista

Ihan ensi alkuun sellainen pikku ilmoitus, etta kirjoitan tata siskoni Viviennen koneelta, silla huomasin ettei puhelimeni laturi syysta tai toisesta istukaan pistorasioihin ainakaan tassa talossa (tsekkaan huomenna, josko sita voisi ladata koululla), eika tietokoneenkaan akussa ole kehumista, joten aeaekkoeoeset puuttuvat ja teksti saattaa loppua yhtakkisesti.

Tanaan olin siis ensimmaista paivaa EF:n kielikoululla. Sain lukujarjestyksen ja olin kahdella oppitunnilla, ja meille myos jaettiin italian oppikirjat. Koulusta lisaa vahan myohemmin, mutta yhta kaikki se vaikuttaa todella mukavalta, ja oppilaista nuorin on 15 ja vanhin yli 40, muutama Ruotsista ja muutama Afrikasta ja Aasiasta, Etela-Amerikkakin on edustettuna. Osa on taalla muutaman viikon kuten minakin, jotkut pitempaan - yksikin itavaltalainen tytto kertoi viettaneensa ensin kaksi kuukautta Lontoossa, kolme Saksassa ja olevansa seuraavat kolme kuukautta taas taalla. Varsin laaja edustus siis, mutta sitahan hauskempaa!

Asun keskustan ulkopuolella, tama vaikuttaisi vahan olevan paikallinen itahelsinki joka kohtelee kaltoin mut rakastaa silti (nananana). Kadut ovat kohtuullisen leveita loputtomista parkkeeratuista autoista huolimatta, ilmalampopumput hurisevat lahiokerrostalojen seinista, joihin on spreijattu sellaisia romanttisia rakkaudentunnustuksia kuten "ollaan yhdessa ikuisesti", "elan vain sinulle t. gianluca" ja "rakastan perunoita". Lukituista porteista paasee vehreille sisapihoille joilla ulkoilutetaan koiria ja kuivataan pyykkia. (Kello on aika paljon ja mamma laittaa juuri illallista, joten saastytte runollisilta kuvauksiltani talla kertaa.)

Perheeseeni kuuluu Mamma, 17-vuotias tytar Vivienne seka arviolta parikymppinen Sami. Mamma on puoliksi etiopialainen, ja niinpa perhe on italialaisittainkin varsin tumma.

Sami on ammatiltaan tatuoija, ja olohuone onkin koristeellisten kynttilalyhtyjen ja afrikkalaisten patsaiden lisaksi kuorrutettu hanen piirroksillaan, jotka ovat oikeasti varsin hienoja - kaveri ei selvastikaan ole mikaan puliveivari. Odottakaahan vain, otatan silla jonkun forever young -tramp stampin alaselkaan (nyt kun tilaisuus on, daaaah).

Viviennesta en tieda hirveasti. Han on kaunis ja asuu kauniissa, mustalla, valkoisella ja fuksialla sisustetussa huoneessa, jossa on kitara, paljon hajuvesia ja vesipiippu.
"Poikaystavani on vahan sellaista herrasmiestyyppia, se tuo minulle aina runoja ja kukkia, siksi huoneeni on taynna niita."

Mamma taas on todellinen italialaisen aidin perikuva. Hanella on kiharat , tummat hiukset, han kayttaa mekkoja ja korkokenkia seka on todella sydamellinen. Poskisuudelmia jaellaan ylenpalttisesti ja nauru raikaa, kun Mamma astuu huoneeseen. Lisaksi han on opiskellut ruoanlaittoa eika han ole pelkastaan mamma italiana vaan myos mama Africa - voitteko edes kuvitella sita ruoan maaraa, mika lautaselleni lapettiin viime yona juuri saavuttuani? Ette todellakaan voi! Han itse kutsui sita "tallaiseksi pikku iltapalaksi", joten odotan kiinnostuksella, mita Mamma tana iltana tarjonnee... lienee tarpeetonta sanoakaan, etta ruoka on aivan uskomattoman hyvaa.

Kavimme muuten opiskelijoiden kanssa pienella tutustumiskierroksella nei dintorni eli koulun kotinurkilla. Vaatimattomaan nahtavyyskavalkadiin lukeutuivat muun muassa valtava Raffaellon suihkulahde, Pantheon ja lukemattomia toinen toistaan kauniimpia palatseja ja kuppiloita.
"Taalta saatte alennusta EF-kortillanne ja taalta myos... taalta saa kaupungin parhaat pitsat; sielta ette saa viela alennusta, mutta olen hoidellut asiaa ja saatte sen ensi viikolla, eli menkaa sinne vasta sitten!"
Pantheon on muuten aivan usomattoman kaunis sisalta. Valo siilautuu katon reiasta, josta Romulus katselee legendan mukaan kaupunkiaan, valaisten lukuisat renessanssipatsaat, joilla vuosisatojen saatossa varastettu alkuperaisesineisto on korvattu. Kerta kaikkiaan henkeasalpaavaa.

Sami tuli juuri kotiin, mika tarkoittanee Viviennenkin pikaista paluuta, joten poistun - seitsentoistavuotias tytto tuskin ilahtuu vieraan kauttaessa hanen konettaan mamman luvalla... ;)